|
Kunnonvalvonnassa keskeisenä tavoitteena on laitteen jäljellä olevan luotettavan käyttöajan määrittäminen. Vaurioitumisen ennustamisesta on hyötyä etenkin hitaasti etenevien vikaantumisten tapauksissa (mm. useat laakeriviat), jolloin ensimmäinen oire mahdollisesta laitevauriosta havaitaan yleensä varhain. Tällöin elinikäennustamisen avulla voidaan arvioida laitteen turvallinen käyttöaika ja näin optimoida laitteen kunnossapito vähentämällä tarpeettomien toimenpiteiden määrää. Kunnonvalvonta voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen eli valvontaan, diagnosointiin sekä prognosointiin.
Valvonnan tarkoituksena on pyrkiä havaitsemaan alkavat vikaantumiset mahdollisimman varhain. Valvonta toteutetaan yleensä kunnonvalvontajärjestelmien avulla. Valvonnan tukena voidaan käyttää myös prosessimittauksia tai kuntotarkastuksia.
Diagnosointivaiheeseen siirrytään kun laitteen mittaustuloksissa on havaittu merkittäviä muutoksia. Tässä vaiheessa pyritään määrittämään muutosten aiheuttaja. Muutos voi aiheutua esimerkiksi prosessitilasta tai vikaantumisesta. Diagnosointi pohjautuu yleensä kunnonvalvonnan mittaustulosten analysointiin sekä aikaisempaan käyttökokemukseen laitteesta. Valvonta- ja diagnosointivaiheet yhdessä kattavat suuren osan tällä hetkellä toteutetusta kunnonvalvonnasta. Kunnonvalvonnasta puhuttaessa tarkoitetaankin juuri näitä kahta vaihetta.
Prognosoinnilla arvioidaan laitteen jäljellä olevaa käyttöaikaa. Prosessin lopputuloksena syntyvä prognoosi ennustaa kuinka nopeasti diagnosointivaiheessa havaittu vikaantuminen johtaa varsinaiseen laiterikkoon. Prognosointi eli elinikäennustaminen toteutetaan menetelmillä, joille syötteenä ovat mm. prosessisuureet, kunnonvalvonnan mittaukset ja laitteen historiatiedot. Prognosointi on kehittyvä kunnonvalvonnan osa-alue.